Juha Vainion - Käyn ahon laitaa

Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt
luulen että aika alkaa olla kypsä nyt
Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä
mut minä nautin kesästä

(kerto):
Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa
ei estä kukaan kun matkaa teen
Vain suvituulen minä kutsun kuulen
se ottaa mukaan mun uudelleen

Viranomaiset saa mua turhaan etsiä
vielä riittää sentään jonkin verran metsiä
Enkä välitä mä kuulla yhtään uutista
sen Raatikaisen tuutista

(kerto)

Elämä tää on vain sattumalta saatua
mutta stressin uhrina ois synti kaatua
Hetkeäkään heiluisi en täällä hengissä
mä kiiltonahkakengissä

Siellä missä käki vielä kehtaa kukkua
siellä sammalvuoteella on hyvä nukkua
Kahila ei laula, eikä Höyry selosta
mä nautin hiljaiselosta

(kerto)

Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
missä ilmesty ei joutavia lehtiä
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia
jo näkyy hiirenkorvia


Tätä laulua on tullu laulettua pikku pilttinä moneen otteeseen tai ainakin kertosäettä. Laulun tunnelma on rennon letkeä ja se sopii mainioisti loppu kevääseen kun hiirenkorvat ovat paljastuneet ja koko maa on kirkkaan vihreä.
Laulussa puhutaan hiirenkorvista ja hiljaiselosta jotka kuvastavat kesän rauhaa ja tyyneyttä ja sitä kun ei ole mihinkään kiire ja luonto on muutenkin lähellä tässä kipaleessa!
Nykyajan musiikissa ei enään puhuta luonnosta tämän kappeleen tavalla. Musiikkin lyriikat ovat keskittyneet enemmän tyypillisiin kliseisiin teemoihin: seksiin, rakkauteen, pettämiseen, sotaan ja väkivaltaan ym. Miksi näin? Emmekö jo ole saannu tarpeeksi lauluista, jotka on jo väsätty lukuisaan otteeseen aiemmin, vai pidämmekö me luontoa niin tois arvoisessa asemassa ettemme pysty tekemään edes laulua siitä?

-Iida-