Lopetus

Tämä kurssi oli hauska, koska työskentely oli aika vapaamuotoista ja omaaloitteista.
Meillä riitti paljon intoa tehdä luontopäiväkirjaa ja teimmekin sitä niin usein, kuin kerkesimme.
Juuri tämä luontopäiväkirja oli hauskin koko projektissa, ilman sitä emme olisi ehkä niin helposti huomanneet tai noteeranneet kevään etenemistä, luonnon puhkeamista kukkaan ja kaikkien piipertäjien ryömimistä koloistaan. Eli iso plussa sille!!

Tunneilla toteutetut tehtävät olivat todella mielenkiintoisia, mutta välillä myös jokseenkin haastavia. Ehkä ne "hellittely" nimityksien tulkitseminen ja miettiminen oli erittäin hupaisaa. Jäimme etenkin miettimään, että miksi kukaan kutsuisi rakastettuaan "armaaksi pieru perseekseen". Me henkilökohtaisesti olisisimme enemmän kuin järkyttyneitä jos meitä kutsuittaisiin tuolla kyseisellä nimityksellä! :D

Panostuksemme tässä työssä näkyy hemaisevissa luontopäiväkirjoissa, koska siihen panostimme eniten. Mielestämme työ on onnistunut ja monipuolinen. Eli emme tekisi mitään toisin, työmme hipoo melkein täydellisyyttä ;D

Kiitos kaikille rakkaille ja ahkerille lukiojoillemme, kiitos kiinnostuksestanne!
- Suvi ja Iida-<33

mun kevään eka sateenkaari :D

Luontopäiväkirja 8.5.09 (Iida ja Suvi)

Aurinko paistaa ja puut vihertävät. On niin kaunista, että voisinmme melkein itkeä ilosta. Olemme niin onnellisia.
Olemme nähneet fasaanin, joutsenen, västäräkin, lokkeja, kiuruja, silkkiuikkuja, sorsia, jonkinlaisia hanhia, muurahaisia, hämähäkin, perhosia, sammakon ja pupuja.

Hiirenkorvat:)

moimoi

luontopäivä kirja (Iida ja Suvi)

Päivät ovat nykyään täynnä auringon valoa ja taivas on sininen ja siinä lainehtii pilvilauttoja. Mutta silti ilmat ovat vielä kuitenkin suht vilakoita vaikka mennä lauantaina saikin pienen rusketuksen kun, "arskaa" otti! Koulussakin näkee ihmisiä joilla on auringon polttamat naamat ja olkapäät. Kesä lähestyy.
Aamulla kun polkee pyörällä kouluun ja ajaa läpi pusikkojen niin huomaa kun naamaan läiskähtää kuivunoksia, joissa pilkistää mitkäs muutkaan kuin hiirenkorvia. Myös huomaa että maa on täynnä vihreää ruohoa ja ojissa kasvaa kevään pikku lapsia: leskenlehtiä.
Äitienpäivän lähestyessä pullahtaa maasta mitkäs muutkaan kuin kauniin valkoiset valkovuokot, joita kerätään äidille lahjaksi. Mekin huomasimme menneenä perjantaina valkovuokko pöheikön, kun olimme lenkillä ja tietenkin keräsimme ne talteen ja laskimme ne erääseen meille tärkeään paikkaan.
Ihmiset ovat huomattavasti sosiaalisempia ja kevään ja kesän tulo tuo tietenkin rakkauden rintoihimme. Talven jöröt jussit ovat poissa ja tilalle on tullut pirtsakasti keimailevat luonnonlapset. Koulussa kevään ja kesän tulon on huomannut yleisenä levottomuutena, ilmassa on ylimalkaallista runsasta naurua, joka puhkeaa ties kuinka tyhmästä syystä. Emme vain jaksa enää keskittyä olemaan asiallisesti, kun tiedämme vapauden koittavan muutaman viikon sisällä.


Haluamme toivottaa kaikille blogimme ahkerille ja mitä rakkaimmille lukijoillemme hyvää ja kaunista kesän odotusta <3<3<3<3<3<3<3<3<3

T<3 Iida ja Suvi